SO?-hallitus ja vanhat kujeet

Presidentti Mauno Koivisto aikoinaan kiteytti, että politiikka on odotusten hallintaa. Mitähän Manu sanoisi viime viikonvaihteen tapahtumista? Minulle tulivat mieleen teini-ikäisen Tommi Liimatan lakoniset säkeet Absoluuttisen Nollapisteen kappaleessa Sivulla jatkuu: Odotettavissa odottamatonta / niin naurettavaa, ettei naurata.

Jo keväällä Kokoomus loi Petteri Orpon johdolla odotuksia siitä, että hallitusyhteistyötä ei Jussi Halla-ahon johtaman puolueen kanssa tultaisi tekemään. Kuka uskoi, kuka ei, mutta kun Halla-aho viikonloppuna valittiin Perussuomalaisten puheenjohtajaksi, nämä odotukset lunastettiin nopeasti ja kopeasti. Heti maanantaina pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Orpo järjestivät lehdistötilaisuuden julistaakseen yhteisen päätöksensä jättää hallituksen eronpyyntö tasavallan presidentille.

Toki he sitä ennen keskustelivat Halla-ahon kanssa varmistaakseen, että tämä ei ollut pehmentänyt mielipiteitään erityisesti maahanmuutosta, EU:sta ja ihmisoikeuksista eikä ollut aikeissa luopua työstään Brysselissä. Tutun insinöörimäisesti Sipilä perusteli päätöstä prosesseilla, joihin Halla-ahon etäjohtaminen ei istuisi. Orpo korosti hallituksen arvopohjaa, josta Kokoomus ei pystyisi enää joustamaan niin pitkälle, että Perussuomalaisten uusi puheenjohtajisto olisi samassa linjassa.

Näin luotiin väkevä odotus, että nyt hallitus kaatuu. Puolueissa alkoi välitön kuhina. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ehti ensimmäisenä vaatimaan uusia vaaleja, ja Vihreät ja Sdp yhtyivät tähän vaatimukseen. Muut puolueet ja Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö toivoivat kuitenkin, että eduskunnasta löytyisi riittävä tuki uudelle hallitukselle ilman uusia vaaleja.

Ylen A-Studio haastatteli Perussuomalaisten tuoreen varapuheenjohtajan Laura Huhtasaaren ja kaikkien muiden eduskuntapuolueiden puheenjohtajat heti maanantai-iltana, ja näytti ilmeiseltä, että kosmeettisilla muutoksilla hallitusohjelmaan porvarihallitus voisi jatkaa niukalla eduskunnan enemmistöllä. Perussuomalaisten tilalle vain otettaisiin Rkp ja Kristillisdemokraatit sekä mahdollisesti joitakin loikkareita Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä.

Laura Huhtasaari tosin vakuutti, ettei eduskuntaryhmä ollut rakoilemassa. Samaa viestiä tuli myös niiltä perussuomalaisilta, jotka eivät olisi halunneet Jussi Halla-ahoa puheenjohtajaksi. ”Yhdessä eteenpäin” oli ollut muun muassa Sampo Terhon viesti heti puheenjohtajavaalitappionsa jälkeen. Vain pari karjalaista kansanedustajaa teki selvän pesäeron Halla-ahoon, kunnes tuli tiistai-iltapäivä.

Tuomiokirkon kellon yksinäinen kalkahdus kaikui vielä Turun yllä, kun pääministeri kiisi kohti Kultarantaa sininen kansio kainalossaan. Silloin puhelin pirahti ja Sipilän tietoon tuli, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmä oli hajonnut. 37 kansanedustajasta 20 oli perustanut Uusi Vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän, johon kuuluivat myös kaikki viisi persuministeriä. Sipilä soitti saman tien tasavallan presidentille ja perui hallituksensa eronpyynnön. Ministeriauto teki U-käännöksen takaisin kohti Helsinkiä.

Jo samana iltana olivat Keskusta, Kokoomus ja Uusi Vaihtoehto päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että hallitus jatkaisi ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Yksi pääministerin ilmoitus riittäisi varmistamaan, että hallitus nauttisi edelleen eduskunnan luottamusta. Kaikkien perumiensa päätösten päälle hallitus siis perui oman kaatumisensakin.

Me politiikan seuraajat jäimme äimän käiksi: olipa jännitysnäytelmä, ja niin jouhevasti etenevä juoni, että alkoi kiinnostaa käsikirjoittajan nimi. Hallitus tässä ainakin käpertyy sankarin viittaan tyytyväisenä myhäillen. Tynkä-Perussuomalaiset on mukamas pettynyt, mutta jää salaa kihertelemään nalliksi kalliolle. Seuraavissa vaaleissa jysähtää taas.

Hölmöä oppositiota tässä vain höynäytettiin. Ehdittiin jo luoda odotukset uusista vaaleista ja hallitukseen pääsystä, mutta hallitus taitaa jatkaa köyhien pettämistä vielä toiset kaksi vuotta, vaikka eduskunnan äänestykset menevätkin ehkä entistä täpärämmiksi. Hallitus on kuin liukas sammakko, joka ujuttautuu liukkaasti mediankin nyrkistä ulos, oli kriisi mikä tahansa. Ensin se oli virtaviivainen SSS, pian siitä tuli hätäinen SOS, ja Soinin jälkeen muotona on vissiin sitten SO?

Saa nähdä, miten dramaattisin keinoin valtiota vielä syksyn mittaan pannaan halvalla. Runnotaanko maakunta- ja sote-lait perustuslakivaliokunnasta väkisin läpi? Oikeuskanslerin virkakin on täyttämättä.

Sitä suuremmalla syyllä täytyy nyt olla valppaana ja huolehtia, että kansa pysyy kyydissä, vaikka herrojen tankissa on kengurubensaa.