Demokratiaa oululaisittain

Huhtikuussa valitulla Oulun kaupunginvaltuustolla on tänään ensimmäinen kokous. Siinä valtuusto valitsee itselleen epälukuisen määrän puheenjohtajia, 13 jäsentä kaupunginhallitukseen ja kolmeen suurimpaan lautakuntaan sekä muutamia pienempiä toimielimiä nelivuotiskaudelle 2017-2021. Puolueet ovat jakaneet paikat vaaleissa saamiensa kokonaisäänimäärien perusteella. Tämän illan kokouksessa lähinnä vain luetaan nimet, jotka kukin puolue keskuudestaan lautakuntiin nostaa. Äänestäjien arviointikykyä kunnioitetaan siinä, että eniten ääniä saaneet saavat merkittävimmät luottamustehtävät - kunhan he vain ovat osoittaneet kykenevänsä yhteistyöhön muidenkin kanssa. 

Se on demokratiaa. Vuonna 2021 on seuraava mahdollisuus osallistua. Hei vaan siihen asti!

No ei sentään. Kasvavassa kaupungissa, jossa jo nyt on yli 200000 asukasta, on kyllä muitakin keinoja vaikuttaa kuin äänestäminen kuntavaaleissa. Oulussa toimii 21 alueellista yhteistyöryhmää, joiden kautta pääsee osallistumaan oman alueensa kehittämiseen. Ryhmiä johtavat paikalliset asukasaktiivit ja toimintaa koordinoi Oulun kaupunki.

Millaisia alueita Oulussa sitten on? On tiiviitä kaupunkikeskuksia, maineikkaita kerrostalolähiöitä, kasvavia pientaloalueita ja harvaan asuttua maaseutua. Kaupungin virallisista suuralueista pienimmissä on alle 2000 asukasta. Itse tarkastelen puoluekannatuksen kautta seuraavaksi 15 aluetta, jotka olen koonnut kaupungin 55 äänestysalueesta.

Oulun kaupungin pinta-alasta suurin osa on entisten Haukiputaan, Yli-Iin, Kiiminkin ja Ylikiimingin kuntien alueella. Haukiputaalla asuu noin 20000 ihmistä. Yhteensä lähes saman verran kertyy Kiimingistä, Ylikiimingistä ja Yli-Iistä. Äänioikeutettuja on kummallakin alueella reilut 13000 ja määrä kasvaa. Keskusta on puolueista suosituin. Äänestysaktiivisuus notkahti vuoden 2012 kuntavaaleissa, kun valittiin kuntaliitoksen jälkeisen uuden Oulun päättäjiä (vain Ylikiiminki oli jo aiemmin liittynyt Ouluun). Varsinkin Sdp ja Vasemmistoliitto menettivät äänestäjiä silloin. Tämän kevän vaaleissa punavihreät puolueet voittivat.

12000 äänioikeutetun kasvavia lähiöalueita löytyy meren ääreltä Toppilasta, ruutukaava-alueelta Heinäpäästä ja keskussairaalan ympäriltä joen ja moottoritien välistä akselilta Oulunsuu-Kaukovainio. Sinne mahtuu sekä hyvätuloisten omakotitaloja että pienituloisten vuokra-asuntolähiötä, ja puoluekannatus heijastelee koko kaupungin tilannetta. Toppilan-Koskelan alueella suurin puolue on ollut Vasemmistoliitto, mutta tänä keväänä Vihreät ohitti sen niukasti. Heinäpäässä äänestysaktiivisuus on alhainen, eniten äänestetään Kokoomusta.

Oulujoen itäpuolen pientalovaltaisissa lähiöissä Keskusta on suurin puolue, mutta muillakin puolueilla on vankkaa kannatusta. Juuri näinä vuosina Hiukkavaaran alueelle rakennettaan uutta asutusta. Kokoomus ja Sdp eivät tällä hetkellä näytä vetoavan alueen uusiin asukkaisiin, mutta liikkuvuutta äänestäjien joukossa selvästi on. Se näkyy erityisesti Vihreiden, Vasemmistoliiton ja Perussuomalaisten kannatuksen heilahtelussa. Luultavasti myös Kokoomuksen ja Sdp:n äänestäjäkunnassa on vaihtuvuutta, joka ei näy, kun liikettä on molempiin suuntiin yhtä aikaa.

Yliopiston läheisyydessä kaupunkialueen pohjoisosissa on kolme erilaista aluetta. Rannikkokaistale on vuosikymmenten mittaan hiljalleen täyttynyt omakotitaloista. Kerrostaloja on lähinnä Rajakylän lähiössä. Tämä on tutkimistani alueista ainoa, jolla väestömäärä vähenee. Sosioekonomisesti väestö on hyvin kirjavaa ja se näkyy myös puoluekannatuksessa. Vasemmistoliitto on suurin puolue, muut ovat tasavahvoja. Jopa Perussuomalaiset pitää pintansa Pateniemessä.

Kuivasjärven pohjoispuolella asukasmäärä kasvaa jyrkästi vuosikymmenestä toiseen. Uusista asukkaista suurin osa äänestää Kokoomusta tai Keskustaa. Myös Vihreitä äänestetään ahkerasti silloin kun äänestetään ahkerasti. Demaritkin ovat löytäneet joka vaaleissa uusia äänestäjiä ja pysyneet Vasemmistoliittoa suositumpana.

Tilanne on toinen yliopiston läheisyydessä Linnanmaalla ja Kaijonharjun ja Puolinvälinkankaan betonilähiöissä. Vihreät on siellä nyt selkeästi suurin puolue, aiemmin se oli Kokoomus. Keskusta ja Sdp kutistuvat hiljalleen.

Lohduttomalta Sdp:n taaperrus näyttää myös lähempänä kaupungin keskustaa. Ydinkeskustan äänestysalueilla Sdp:n kannatus on 10,6 %. Tuirassakin jäädään 12 %:iin ja äänimäärä vähenee, vaikka asukasmäärä kasvaa. Vihreät näyttää menneen pysyvästi Sdp:n ja Vasemmistoliitonkin ohi.

Karjasillan, Höyhtyän ja Mäntylän lähiöissä Sdp on menettänyt suurimman puolueen asemansa Vasemmistoliitolle. Koko Oulussa vain Lintulan äänestysalueella Sdp oli suurin puolue tämän kevään vaaleissa 19,5 % kannatuksella.

Mentäessä kauemmas keskustasta kasvaa Keskustapuolueen kannatus ja muille puolueille jää yhä vähemmän jalansijaa. Kaakkurissa Metsokankaan alue on nuorten perheiden suosiossa, ilmeisesti erityisesti lestadiolaisten, mikä näkyy Keskustapuolueen kannatuksessa. Myös Kokoomus on saanut Kaakkurista reippaasti uutta kannatusta.

Oulunsalossa Sdp on vasta kuudenneksi suurin puolue, mutta sen kannatuskäyrä on nouseva. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että demarit ovat yhä vähemmän nuorten ja pienituloisten puolue ja yhä enemmän omakotiasujien ja perheellisten valinta.

Peruskannatus on eläkeläisten varassa vielä tulevinakin vuosikymmeninä, mutta on tärkeää löytää koko ajan uusia jäseniä muistakin ikäluokista. Helpoimmin heitä löytyy työikäisistä.
Korkeakouluopiskelijat eivät tällä hetkellä osaa arvostaa Sdp:tä puolueena, vaikka arvot natsaavatkin. Johtuuko se siitä, että meillä ei oikein ole tarttumapintaa nuoruuden mustavalkoiselle idealismille?

Jos näin on, pidän sitä ihan hyvänä asiana. Voimme olla houkutteleva vaihtoehto niille nuorille, joiden maailmankatsomus on monisyisempi.

Houkuttelevuus kuitenkin vaatii, että uudistamme toimintatapamme nykyaikaisiksi. Kun Sdp nyt Sanna Marinin johdolla laatii kaupunkistrategiaa erityisesti yliopistokaupunkien kasvavaa väestöä miettien, on viestinnässä ja järjestötyössä edettävä rohkeasti kohti avoimen kansalaispuolueen ihannetta. Poliittisissa aloitteissa on pyrittävä johtavaksi tulevaisuuspuolueeksi, ja yhteisenä pohjana ovat työväenliikkeen ajattomat arvot. Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, rauha, vapaus ja solidaarisuus.

Liian akateemiseksi ei viestiä kuitenkaan pidä muotoilla. Ei tule sortua myöskään populismiin. Selkeä asiapuhe ja konkreettiset teot riittävät. Niiden kautta puhuttelemme tavallisia työssäkäyviä perheitä, jotka arvostavat sujuvaa arkea, kohtuullisia asumiskustannuksia, laadukkaita lähipalveluita ja harrastusmahdollisuuksia.