sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Nukkuvien puolesta

Ajankohtaisen kakkosen viime tiistain homokeskustelu on vihastuttanut kirkon jäseniä niin, että kirkosta eroamistilastoissa on selvä 15000 entisen jäsenen piikki. Erityiseksi kirkosta eroamisen syyksi on mainittu Päivi Räsänen. Arkkipiispa ja kirkkohallitus ovat jo ennättäneet tähdentämään, että Päivi Räsänen ei edusta kirkon näkemyksiä vaan kirkossa ajatellaan asiasta monella eri tavalla. Päivi Räsänen itse tosin on mielestään "samoilla linjoilla" kuin kirkko. Suoraselkäistä heikomman puolelle asettumista kirkoltaan odottavat seurakuntalaiset ovat syystäkin suutuksissa.

Laajoissa kyselytutkimuksissa enemmistö kansalaisista suhtautuu hyväksyvästi samaa sukupuolta olevien pariskuntien oikeuksiin. Kirkonkin jäsenistä vain pieni ääriryhmä on samoilla linjoilla kuin Räsäsen edustama Kansanlähetys-liike. Syvällisimmin kirkossa teologiaan ovat perehtyneet papit, ja heistä suurimmalle osalle ainut ongelma samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamisen esteenä on, että kirkko ei virallisesti tunnusta tällaisia parisuhteita. Jos siunaamiskaava olisi, he voisivat hyvällä omallatunnolla siunata sitä pyytävät. Moni siunaa jo nyt.

Kirkon uudistumisen todellisena esteenä olemme me aktiiviset maallikot, eritoten kirkolliskokous, jonka 109 jäsenestä maallikoita on tällä hetkellä 66. Nämä paikat täyttyvät Räsäsen hengenheimolaisilla, jotka äänestävät seurakuntavaaleissa, ovat hurskaan kristityn maineessa, puuhailevat mielellään seurakunnassa ja ovat vähän tekemisissä riviseurakuntalaisten kanssa, saati seurakunnan ulkopuolisen todellisuuden kanssa. Tällaiset henkilöt saavat paljon ääniä niin seurakuntavaaleissa kuin kirkolliskokousedustajien vaalissa, jossa äänioikeutettuja ovat seurakuntavaaleissa menestyneet ehdokkaat. Kirkolliskokoukseen siis seulotaan maallikkoedustajat tällaisen kaksivaiheisen vaalin kautta, ja vaalien välissä on 2½ vuotta, niin ettei meidän seurakuntavaaliehdokkaiden tarvitse kertoa äänestäjillemme mitään siitä, minkälaista ehdokasta aiomme äänestää kirkolliskokoukseen. Tämän hämärän prosessin ansiosta esimerkiksi Kansanlähetys saa suhteettoman suuren edustuksen kirkolliskokoukseen.

Kirkon vanhoillisuus näkyy myös siinä, millaisia piispoja valitaan. Tampereen hiippakunta on Kansanlähetyksen keskusaluetta, joten ei ollut yllätys, että äänioikeutetut valitsivat piispakseen vanhoillisen Matti Revon, joka homoillassa myötäili Räsästä niinkuin työnantajaa myötäillään. Tämä on varmasti monelle ollut pisara, joka katkaisi kamelin selän.

Olen itse eronnut kirkosta kerran. Tämä tapahtui keväällä 2006, kun piispainkokous totesi, ettei pysty sanomaan rekisteröidyistä parisuhteista juuta eikä jaata vaan pitää valita työryhmä pariksi vuodeksi selvittämään asiaa. Siihen asti pidin piispoja viisaina ja elämää ymmärtävinä vanhoina miehinä (sittemmin joukkoon on liittynyt - kiitos Herran - elämää ymmärtävä keski-ikäinen nainen). Luottamukseni kirkkoon romahti, kun tajusin, että piispoista vain muutama ymmärtää ihmisen seksuaalisuutta riittävästi voidakseen julkisesti puolustaa homoseksuaalien oikeutta parisuhteeseen.

Liityin takaisin saman vuoden joulukuussa. Ironista on, että juuri siinä välissä oli seurakuntavaalit, ja asuin tuolloin Tampereen hiippakunnassa, niin että olisin voinut välillisesti vaikuttaa muun muassa Tampereen piispanvaaliin, mikäli olisin malttanut pysyä kirkon jäsenenä. Onneksi arkkipiispan vaalissa laajakatseisempi ehdokas tuli täpärästi valituksi, sillä vastaehdokas Miikka Ruokanen voisi homokielteisillä lausunnoillaan tässä tilanteessa kasvattaa kirkosta eroamisbuumia entisestään.

Viime päivinä eronneet ovat kuitenkin edelleen äänioikeutettuja, sillä seurakuntavaalien äänestysluettelot on vahvistettu eikä niihin saa kirkkolain nojalla tehdä enää muutoksia. Tätä mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä!

Meidän, jotka olemme vielä kirkon sisällä, tulee tehdä työtä sen puolesta, että eronneet kokisivat tulevaisuudessa kirkon paluun arvoiseksi.

Päivitys 17.10.2010: Kirkkohallitus on tänään päättänyt poistaa äänestysluetteloista niiden vahvistamisen jälkeen eronneet jäsenet. On erittäin kyseenalaista, onko kirkkohallituksella tähän valtuuksia ja onko menettely ylipäätään laillinen. Äänioikeutettuja ovat 16 vuotta täyttäneet kirkon jäsenet ja jäsenyyden perusteena käytetään päivämäärää 15.8.2010. Jos tämä haluttaisiin nyt vaihtaa, pitäisi ainakin normaalin oikeustajun mukaan huomioida myös sen jälkeen kirkkoon liittyneet eikä vain eronneita.

Ei kommentteja: